PUUKAASUAUTOILLE RIITTÄÄ PUUTA SUOMESSA

Sota-aikana  vain  pieni  osa  henkilöautoista oli  ylipäänsä käytössä,  mutta  suurin  osa  silloisesta  hyötyajoneuvokannasta  onnistuttiin  pitämään  liikenteessä. Rajoittavina  tekijöinä olivat  lähinnä   auton  varaosien   ja  varsinkin renkaiden  sekä  voiteluaineiden saatavuus.  Raskaat  ajoneuvot kuluttivat kovassa,  lähes ympärivuorokautisessa käytössä paljon  polttoainetta.  Polttoaineenkulutusta lisäsi vielä siihen aikaan yleinen puusta valmistetun hiilen  käyttö  energianlähteenä. Sota-aikana käytetyn hiiltoprosessin energiahyötysuhde oli ainoastaan 40 %, mistä  syystä  hiilellä  kulkeva ajoneuvo kulutti jo lähtökohtaisesti yli kaksi  kertaa niin  paljon puuta  kuin  suoraan puupilkeellä toimiva  ajoneuvo.   Nykyaikainen  puukaasutin  kuivattaa  käytettävän  biopolttoaineen  ennen  kaasutusta,  mikä parantaa sekä moottorista saatavaa tehoa että hyötysuhdetta.

PUUKAASUTTIMEN HYÖTYSUHDE JA ENERGIAVASTAAVUUS BENSIININÄ

Nykyisin kiinteän polttoaineen kaasuttimella varustetuissa ajoneuvoissa käytetään polttoaineena suoraan puuta tai  turvetta. Turpeella ajettaessa  irtokuutiometri palaturvetta  riittää käytössä olleen  1979 vuosimallia olevan  Lincoln –henkilöauton käyttövoimaksi  noin  600 kilometrille. Täällä  matkalla  kyseinen ajoneuvo kuluttaisi  vastaavassa  ajossa  bensiiniä  110 l  ilman  perävaunua  tai  muuta  ylimääräistä  kuormaa. Vastaavaan tulokseen on päästy aikaisemmin käyttämällä ajoneuvona  viisilitraisella  koneella  varustettua –83 vuosimallin  Buick Le Sabre STW:tä,  jolla  voi ajaa samalla biopolttoainemäärällä 900 km, korvaten siten myös 110 litraa  bensiiniä.  Vapo  ilmoittaa  turpeen  lämpöarvoksi  1,5 MWh/m³ (=5,4 GJ/m³),  eli lämpöarvonsa  puolesta  se  vastaisi  125 kg eli noin 170 l bensiiniä.  Näin  laskettuna  puukaasuttimen  hyötysuhde  olisi  noin 65 %.   Laskentatapa  ottaa  huomioon  puukaasuttimen   kuljettamisen   ja   laitteiston esi-lämmityksen.   Mikäli  puukaasutin  olisi   asennettuna  kiinteästi  ajoneuvoon,  energiankulutus  alenisi  merkittävästi  ja  hyötysuhde  siten  paranisi  ajoneuvon ominaiskulutuksen pudotessa.

Turvekuutiometri painaa noin 360 kg toimituskosteudessa, jolloin se sisältää noin 300 kg polttoaineen  kuiva-ainetta  irtokuutiometriä  kohti.  Kiintokuutiometri koivupuuta sisältää  noin  500 kg  palavaa  kuiva-ainetta/m³, havupuu  vastaavasti  noin 400 kg/m³.  Puun  ja  turpeen  lämpöarvo  kuiva-aineyksikköä kohden laskettuna on käytännössä sama.  Näin  ollen yksi havupuukuutiometri vastaisi kaasutettuna 146 litraa bensiiniä ja kiintokuutiometri koivupuuta vastaavasti noin 183 litraa  suhteutettuna  todelliseen,  käytännössä  saavutettavissa  olevaan  ajosuoritteeseen.  Teoriassa yksi kiintokuutiometri koivupuuta pystyisi tuottamaan käyttövoimaa  vastaten  noin 230 litraa  bensiiniä.  Sota-aikana  nyrkkisääntönä  pidettiin,  että yksi kiintokuutiometri koivupuuta vastaa kaasutettuna 200 litraa moottoribensiiniä.

PUUPOLTTOAINEEN RIITTÄVYYS SUOMESSA

Vuonna  2006  Suomessa  kulutettiin  2 459 milj.  litraa  dieseliä  ja 2483 milj. litraa bensiiniä (www. oil-gas.fi).  Tämän 2 483 milj. bensiinilitran korvaamiseen tarvittaisiin siis 13,6 miljoonaa kuutiometriä koivupuuta. Dieselmoottorin hyötysuhde on merkittävästi bensiinikäyttöistä moottoria parempi.  Jos oletamme, että hyötysuhde-etu  bensiinin verrattuna  litroissa  mitattuna  olisi 30%,  tarvittaisiin  2 459 miljoonan  diesellitran korvaamiseen koivupuuta 17,5 milj. m³. Yhteensä Suomen liikennepolttoaineiden korvaamiseen tarvittaisiin siis kaikkiaan 31 milj. m³ koivupuuta tai 39 milj. m³ havupuuta.  Suomessa  teollisuus käyttää  noin 70 milj. m³ runkopuuta ja metsien kasvuksi on arvioitu jopa 100 milj. m³ runkopuuta vuodessa. Tämän lisäksi on saatavilla raivaustähteitä ja kantoja arviolta 10 – 15 milj. m³ vuodessa. Näiden hakkuutähteiden käyttö on tällä hetkellä noin 10 milj. m³ vuodessa energianlähteenä.  Näin  ollen voitaneen todeta,  että puuta ei sentään  riittäisi  nykyisen  teollisen  käytön  lisäksi  kaikkien autojen polttoaineeksi, mutta ilman teollista käyttöä yli kaksinkertaisesti nykyisen ajoneuvokannan energianlähteeksi  myös puukaasuttimella  käytettäessä.  Puun  ohella  puukaasuttimen  polttoaineena  on mahdollista  käyttää  turvetta, mikä laajentaa edelleen merkittävästi käytettävissä olevaa energiareserviä.

Yleistyessään  puukaasun  käyttö  loisi  kysyntää raivaustähteille,   ja se  siten  suorastaan  edistäisi  metsänhoitoa.  Samalla  täyttyisivät  myös  EU:n asettamat tavoitteet biopolttoaineiden käytölle maantieliikenteessä. Puuta ja puukaasua on mahdollista käyttää jokseenkin kaikkien kipinäsytytteisten  moottorien  poltto-aineena.    Puukaasuttimen   asentaminen   on  Suomessa  kuitenkin  nykyisin  kielletty 1.7.1987   jälkeen  käyttöön  otettuihin  bensiinikäyttöisiin    henkilö- ja pakettiautoihin.